perjantai 1. elokuuta 2014

147. Aineellisista tarpeista


Luin Christer Pursiaisen kirjasta, miten vahvana Venäjällä elää eräänlainen (voisiko Suomessa sanoa 'linkolalainen'?) unelma Venäjästä erilaisena, Euroopasta ja lännestä poispäin kääntyneenä, henkisesti parempana maana, joka halveksii rikkautta ja tavaraa ja elää sieniä keräämällä, samovaarin äärellä öljyvalon tuikkeessa runoja kertoillen, ortodoksisesti uskoen.
*
Miten ankeilta 'pysähtyneisyyden ajan' kommunistiset maat näyttivätkään. Mitään ei saatu aikaan. paitsi aseita ja avaruusraketteja. Toisaalta ihmisillä siellä sisäinen elämänsä: Shakkipeli kukoisti, kirjallisuuden klassikoita luettiin, ei ollut häävejä uudempia!
*
Nuoruus kai haluaa muutosta, kehitystä, dynamiikkaa, mahdollisuuksia, vapautta, luovuutta, kilpailua - tuloerojakin sitten. Vanhuus haluaa pysyvyyttä, muuttumattomuutta, rauhaa, tasaisuutta, säilyvyyttä, tasa-arvoakin (onhan kopeita vanhuksia, mutta eiköhän sittenkin yleisemmin jokin vaatimattomuus ja nöyryys ja solidaarisuus lisäänny, vaikkapa toisia vanhuksia kohtaan: "ennen me kilpailtiin kuin kukkopojat, mutta nyt ollaan molemmat vanhoja, nuoret vaan rynnivät meidän ohi...")
*
Tarpeet ovat rajattomat, uskotaan kansantaloustieteessä. Ihmisillä on toki taipumus ajatella ihan kohtuullisesti, että "jos minulla olisi edes Vähän Enemmän rahaa, niin sitten voisin olla ihan tyytyväinen".
*
Joka hetki puuttuu vielä jokin kohtuullinen määrä, jonka tarvitsisi enemmän, mutta jos sen saisi, huomaisi pian puuttuvan vielä toisen erän. Noin on köyhän kohdalla samoin kuin rikkaan. Jossakin on nälkiintymisraja. Ne jotka kärsivät eniten, eivät valita eniten.
*
"Ihminen on köyhä, jos hän tuntee olevansa köyhä". Ilmeisesti valtion korkea virkamies, joka kokee, että hänen palkkansa on liian pieni, kun yksityisellä puolella ansaitaan enemmän, kärsii köyhyyden tunteesta.
*
Virkamiehen ei pitäisi kilpailla romukauppiaan kanssa tuloista, koska virkamiehellä on koulutus, sivistys ja vakaa arvo-asema hierarkiassa. Romukauppiaalta nämä puuttuvat, hänen täytyy vakuuttaa rahalla, että hänen ideansa vanhojen jääkaappien muuttamisesta kompostoreiksi on kannattava ja hän tarvitsee pääomaa levittääkseen ideansa maan tai maailmanlaajuiseksi. Virkamies ei tarvitse rahapääomaa.
*
Jos virkamiesten palkkoja nostetaan, ei se auta säilyttämään päteviä virkamiehiä. Jos yksityinen yritys haluaa palkata virkamiehen, se joutuu vain (ja pystyy) maksamaan siitä vielä enemmän. Tulos: valtiolla on edelleenkin juuri ne virkamiehet, jotka valtiolle ovat jääneet.
*
Ihanne-yrittäjällä on toiminta-ajatus, joka ajaa häntä eteenpäin. Hedonisti Simon Spieskin keksi tarjota halpoja matkoja, joille kuka tahansa kadunmies kehtasi lähteä. Spies väitti, että 'otti itselleen vain yhden Tanskan kruunun yhdestä matkasta'.
*
Yrittäjä aloittaa pienestä ja tekee ideastaan suuren. Parhaimmillaan Heikki Huhtamäki aloitti kulkukauppiaana - päätyi suureksi makeistehtailijaksi, ja lahjoitti omaisuutensa, Huhtamäki-Yhtymän, Suomen Kulttuurirahastolle. Joiltakuilta jää vain yritysluomus ja tuhlaajalapset.
*
Rikastuminen, palvelemalla muita. Vierastan 'Bostonin teekutsujen' Amerikasta levinnyttä yksinkertaistusta, shareholder-value -ajattelus, että yritys olisi olemassa pelkästään tuottaakseen rahaa omistajilleen.
*
Euroopassa opetettiin, että yritys palvelee yhtä aikaa kaikkia eri sidosryhmiään. Yritys on olemassa palvellakseen asiakkaitaan, tarjotakseen työtä ja mahdollisuuksia työntekijöilleen johtoa myöten, toimiakseen yhteiskunnassa vastuullisena veronmaksajana, ollakseen hyvä asiakas tavarantoimittajilleen ja pankilleen, JA näiden ohessa ollakseen hyvä sijoitus osakkailleen.
*
***
Näyttelijä Heikki Kinnusen sanelema "Kansalainen Kinnunen" -teos oli tahattoman hauska, siksi sen luinkin. Hän nimittäin narisee verotuksestaan. Kinnusen mielestä Suomessa kaikista tehdään tasaisen köyhiä, kun verotus on niin ankaraa.
*
Kinnunen sanoo, että jos joku ansaitsee miljoona markkaa, niin se ei ole ollenkaan paljon, mutta suomalaiset ovat kateellisia:
"Mun mielestä asia pitäisi ajatella niinpäin, että jos joku ansaitsee miljoonan, niin kaikkien muidenkin pitäisi voida ansaita puoli miljoonaa, eikä niin, että kukaan ei saisi ansaita paljon mitään."
*
Kinnunen kävi 3 vuotta oppikoulua, 2 vuotta kauppakoulua, teatterikoulun, ja tietää, että "99 % ihmisestä on vettä".(!) Luonnonvarojen rajallisuudesta Kinnunen ei puhu.
*
Kinnunen on ollut poikkeuksellisen hyvin ansaitseva näyttelijä (esiintymällä myös mainoksissa), mutta hänen rahansa eivät ikinä riitä (vaimolle?). Hän ei haluaisi maksaa paljon veroja 700'000:n vuosituloistaan, koska tarvitsee rahansa itse. Muutama muukin on Kinnuseen ärsyyntynyt mielipide-palstoilla:
*
"Nuorena kommunistina sanoit, että rikkaiden pitää maksaa! Nyt olet itse rikas, niin mikset maksa verojasi". Yrittäjä-järjestön naispuheenjohtaja neuvoi sarkastisesti, että "Olet hinnoitellut työsi liian alas. Sinun pitäisi laskea paljonko tarvitset itsellesi rahaa, paljonko joudut tällöin maksamaan veroa ja paljonko sun on nämä yhteen laskien laskutettava työstäsi"
*
Ironia on siinä, että Kinnunen ei ole niin tärkeä henkilö kuin haluaisi olla. Ei hän voi laskuttaa mitä vain, tai hänet vaihdetaan toiseen, halvempaan. Hän raapii tulonsa suureen tarpeeseensa ahertamalla minkä jaksaa. Katsoo tekevänsä 3 ihmisen verran töitä.
*
Ihmettelenkin, mitä hänen 9 sisarustaan, sairaanhoitajia ja rakennusmestareita, ajattelevat Heikin ajatuksesta, että hänen kuuluisi ansaita enemmän, kun hän on monen tavallisen ihmisen arvoinen.
*
Minusta hän oli kirjansa luettuani edelleen turha narisija, jonka ongelma ei valvota mua menettämään yöuniani. Kuten vitsailtiin Kansallispankkimme lopulta Ruotsiin menettäneelle pääjohtaja Voutilaiselle, voisi sanoa Kinnusellekin: "Jos satutte tarvitsemaan uutta työmaata, voisitte tulla meidän kesämökille tuuraamaan yhtä vanhaa lattialankkua. Hommaan ei vaadita enempää kuin että osaa narista."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti