torstai 5. heinäkuuta 2012

98. Naapurimaa

Naapurissa on pinta-alaltaan maailman suurin valtio. Venäläinen kulttuuri on valtava arvoitus, jota väistämättä toisinaan miettii, ja lukee aihetta käsitteleviä kirjoja. Myös kaunokirjallisuutta, Dostojevskia, Tolstoita, Gontsharovia.

Olen lukenut jopa kohutun ja kiistellyn dosentti Bäckmannin kirjoja. 1990-luvulla ne olivat erilaisia kuin myöhemmin. Venäjään syventyminen on vuosien myötä kenties umpi-venäläistänyt häntä? Tuoreemmat kirjansa, kuten "Saatana saapuu Helsinkiin. Anna Politkovskajan murha ja Suomi" (2007) ovat läpeensä venäläisiä ilmiasultaan. Ne tuovat julki venäläisen puhe- ja kirjoitustyylin. Äärimmäisen, tunteenomaisen eläytymisen omaan yksipuoliseen mielipiteeseen ja paisuttelun vailla tasapuolisuuden jarruja. Venäläiset kirjoittavat suurella tunteella?

Minua kiinnostivat enemmän vanhemmat, tyyliltään 'länsimaisemmat' teokset:
J. Bäckman: Liikkeenjohto Venäjän murroksessa (1997) ja
The Inflation of Crime in Russia (1998)

Löysin teräviä huomioita.

"Venäjää ei voi järjellä ymmärtää" (Fjodor Tjuttshev)

Venäläinen yhteiskunta on henkilösuhdekulttuuri. Instituutioihin ei voi luottaa - luottamus haetaan henkilösuhdeverkosta. Suosittelijalla on vastuu. Suosittelijalle jää velkaa.

Venäjän markkinoilla luottamuksella on aina jonkun ihmisen kasvot!

Suomalaisilla oli ihannoitu, propagandanmukainen kuva Venäjästä, mutta venäläisillä itsellään oli myös käytännön kokemukset.

Venäläinen tapa puhua on BIG TALK: paisuttelevaa, kauhistelevaa, räiskyvää, meikäläistä tunteenomaisempaa ja dramaattisempaa.

Venäjällä ei harrasteta amerikkalaista 'positiivista ajattelua'. Päinvastoin! Negatiivinen itseilmaisu. Kärsimysten ja onnettomuuksien korostus. Kapasiteettia kärsiä ennen, nyt, tulevaisuudessa ja aina paisutellaan. Fatalismi sekä passiivisuus yhdistyvät. Valtatyhjiön täyttää autoritaarisuus.

Venäläiset äärinationalistit (versus russofobit) sanovat:
"Länsi ei voi ymmärtää Venäjää,
"Venäjä poikkeaa muista maista,
"Venäläiset ovat luovia (eikun matkivat)
"Venäjä selviytyi kommunismista (eikun kommunismi tuhosi Venäjän)
"Läntiset ideat eivät sovi Venäjälle (eikun Venäjä ei opi demokratiaa eikä taloutta)
"Mikään ei tuhoa venäläistä sielua (eikun mikään ei muutu Venäjällä)"

Suunnitelmatalous oli kulissi, jonka puitteissa toimi Varjotalous.

Totalitarismi loi valtiokeskeisen, passiivisen ja atomisoituneen yhteiskunnan. Seuraus: Venäjällä vahvimmat organisaatiot lähinnä rikollisorganisaatioita (kuten Etelä-Italiassa, USA:n sisäkaupungeissa, Afrikassa) (Francis Fukuyama)

Maata vaivaa paternalistinen johtamiskulttuuri, korruptio, häikäilemättömyys, kilpailun kovuus, yksityinen turvallisuusbisnes, viranomaisten mielivalta?

Epäviralliset suhteet: "Verkostojen saaristo", ihmisten vaihtokauppa.

Järjestelmän purkautuessa tehtaanjohtajien henkilökohtaiset suhteet nousivat keskeisiksi! He loivat yhteisvastuun verkostoja ja vastustivat uusia taloudellisia rakenteita.

Luottamus perustuu henkilöihin, jos henkilö lähtee, bisnes päättyy, asiakas lähtee. Henkilösuhteet ovat pääoma. Kenet tunnet? Suhteet tuovat statusta. "Jollei henkilökemia synkkaa, bisnestä ei synny."

Venäjän yrityshistoriat ovat lyhyitä. Juristi on keskeinen tekijä, sillä hän tietää paljon.

Venäläiseltä ei saa viedä kasvoja, sitä ei saa anteeksi. Aasialaisuus tässä. (Johtaja ei saa joutua noloon asemaan alaistensa edessä)

Kielitaito + venäläiset neuvottelijat, epäsuora viestintä, teitittely.

"Loistavasti venäjää puhuva on epäilyttävä, ehkä kätyri, on parempi puhua murtaen"

Johtamiskulttuuri autoritaarinen ja paternalistinen. On vain yksi johtaja, yksi päättäjä. Venäjällä on aina haettava suurinta johtajaa. Johtajalta johtajalle. Virallisen johtajan taustalla voi olla varjojohtaja, esim. rahoittaja.

Palkattaessa tärkeintä ei ole kokemus eikä koulutus vaan suhteet, suhdeverkko.

Pitäisi olla joku "oma ihminen", suojelija, tullissa, verovirastossa, pankissa.

Naistenpäivä on paras lahjontapäivä! "Aamusta alkaen tulossa jono kukkien, shampanjan ja suklaan tuojia!"

Gorbatshovin kieltolaki 1985 paisutti rikollisjärjestöt kuten Chicagossa 1920-luvulla. Suojeluraha on maksettava ensimmäiselle osoitteeseen löytävälle liigalle (tai turvallisuusliikkeelle). Mahtipontiset tiedustelijat käyvät kysymässä: "Kenelle maksat suojelusta?"

Venäläisen selviytymisen taloussalkku, 5 sektoria:
1) palkkatyö, ei yksin riitä toimeentuloon
2) varjotalous: epäviralliset hommat, jälleenmyynti, valuuttakauppa
3) kotitarvetuotanto, maapalsta,
4) palvelusten vaihtoverkosto
5) lahjonta, korruptio

Neuvosto-kitsch (Jukka Gronow) luotiin, koska neuvostoideologit luulivat 1930-luvulla eurooppalaisen porvariston
1) nauttivan shampanjaa kaviaarivoileipien kera
2) pukeutuvan hienoihin hattuihin
3) antavan naisille lahjaksi suklaakonvehteja, parfyymejä ja kristallimaljakoita.

Massoille luotiin vastaavat neuvostotavarat! Lisäksi oli korkeaan virka-asemaan liittyviä eliittihyödykkeitä erikoiskaupoista.

Tupakointi on Venäjällä yhä menestyksen symboli, 70-80 % liikkeenjohtajista polttaa. Maaseudulla naiset eivät polta mutta kaikki miehet polttavat.

Venäläinen ei luota mainontaan, koska mainonta oli ennen propagandaa ja mainostetut tuotteet huonolaatuisia. Venäläisen tietolähteet ovat tuttavat, oma kokemus ja intuitio.

Venäläinen ei luota tuotteen jatkuvaan saatavuuteen eikä usko laadun olevan tasaista.
Venäläinen ei luota tuoteselosteeseen vaan henkilökohtaiseen neuvontaan.
Venäläinen kiertelee kaupoissa bongaamassa hintoja ja tietoja. Länsimainen pakkaus tärkeä.

- Näin lienee ollut ainakin 1990-luvulla.... jos jotain ehkä hiljakseen muuttuukin?

***

Suomessa Mika Mannermaan: "Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus" (2004) kertoo hämmästyttävän mielipidetuloksen. Väitteeseen "Maamme kaipaa vahvoja johtajia, jotka kykenevät palauttamaan yhteiskuntaamme kurin ja järjestyksen sekä oikeiden arvojen kunnioituksen" vastaa olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä yli 50 % suomalaisista, vuodesta toiseen! Vuonna 2002: 65 %, vuonna 1992: 78 %. Ja me kun ihmettelimme naapurimaata ja edellisten sukupolvien kekkos-kulttia.

Toisaalta Heikki Majava listasi Helsingin Kannelmäen paikallislehteen "Tanotorveen" kaikkein Viisaimmat suomalaiset jotka tietävät kaiken: Jörn Donner, Gustav Hägglund, vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma, tähtitieteilijä Esko Valtaoja sekä Lenita Airisto. Lähelle samaa pääsivät kuulemma Ilkka Taipale, Ben Zyskowicz, Pentti Linkola, Erkki Tuomioja, Ilmari Susiluoto ja edesmennyt Veikko Huovinen. Oraakkeli Paavi Haavikkoa ei enää mainittu, kun hän oli ehtinyt kuolla, kuten myös G.H. von Wright.

Olisiko mielenkiintoista koota vastaavanlainen naislista? Ketähän Lenitan lisäksi? Anu Kantola, Anna Kortelainen, Anna Rotkirch, Jaana Venkula, Taina West, Kaarina Hazard, Leena Lehtolainen?

Hesarilla on runsaan sadan intellektuellin raatinsa, mutta siinä on mukana kaikenlaista "sekapuljaa". Entäpä jos Iltalehti perustaisi 10 viisaan raadin: jolta joka päivä kysyisivät mitä pitää ajatella, ja sen mielipide kymmenestä, joka ehtisi tai haluaisi heti ottaa kantaa, julkaistaisiin. Muut voisivat seuraavana päivänä väittää vastaan, jos haluavat. Joka päivä kuulisimme mitä mieltä pitää olla, kuten Bagdad Postin etusivulla esiintyi aikoinaan joka ikinen päivä Saddam Hussein päivän puuhissaan. Seurasin asiaa, kun sanomalehti tuli ilmeisesti ilmaisena lahjana käyttämääni kirjastoon.

***

Mitä blogeja luen? Reijo Valta, aiheenaan sarjakuva. Häneltä on monia pieniä kirjojakin kirjastoissa, mm. Kapteeni Haddockin haukkumasanasto Tinteistä, "Brestin jyräyksestä bassibazuukkeihin"). "Aku Ankan kirjasto" kiinnostava. Akun hyllyssä on mm. "Valas talon salissa" sekä "Kansanedustaja Vesiperän kootut puheet 10 nahkakantisena osana", jotka ovelta-ovelle kauppias myi Akulle. Nämä on myös levytetty: "Kunnallispoliittisissakin neuvotteluissa on käsillä oleva asia havaittu vaikeaselkoiseksi ja näkisinkin, että kokonaisratkaisun hahmotus siirtyy..."

(Palasia muistiinpanojen arkistostani vuodelta 2009)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti