torstai 5. heinäkuuta 2012

103. Nokka, vankila, sekä Rööperi

Lopetin silloisen Hesarin rikostoimittajan Harri Nykäsen kiitettävän sujuvien dekkareiden lukemisen, kun hän aloitti sarjatuotannon eli omaksui vakiopäähenkilöksi Raidin. Kesällä tahmauduin kuitenkin Raidiin, kun pokkaria selaillessa kiinnostuin yhden vankilavenkulan epäonnistuneiden itsemurhayritysten yksityiskohdista.

"Raid ja pelkääjät" (2001) käsittelee kevyesti Katajanokan vankilan elämää. Kirjaa pidentävät sivujen mittaiset joutavat vuoropuhelut, jotka eivät ole informatiivisia, mutta jotka on helppo sivuuttaa ajattelematta silmäillen.

Raid on sarjakuvamainen supersankari, tai alikersantti Antero Rokka, joka helposti päihittää kolmekin yhtäaikaa yllättäen kimppuunsa hyökkäävää konnakollegaa.

Tarinassa on viihdelehtien uskomattomia yhteensattumia, jotka paljastuvat lopuksi kuin jumala koneesta motivoimaan tapahtumat. Renki ei sentään osoittaudu prinssiksi tai tukkijätkä tekniikan ylioppilaaksi, mutta vartija ja vanki lähisukulaisiksi, ja joukko Nokan tyyppejä on osunut aiemmin samaan vankilaan Ruotsissa. Hyvää kaveria autetaan vaikka ujuttautumalla pariksi viikoksi vankilaan, muka sovittamaan maksamattomia pikkusakkoja.

Kuitenkin vankilan arjen ja miljöön kuvaus on sujuvaa ja kiinnostavaa, ilman sen kummempaa juonta. Juoni on vain päälleliimattu sepitelmä. Tuntuu kuin olisin vieraillut turistikierroksella Katajanokan vankilassa ja tehnyt itse kiinnostavia havaintoja omilla silmilläni, välittämättä suulaan oppaan värikkäistä merimiestarinoista. Joskus voisin lukea toisenkin Raidin, jos siinäkin näyttäisi olevan kiintoisa tapahtumaympäristö.

****

Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin "Rööperi. Rikoksen vuodet 1955-2005" (2005) on kummallinen, mielenkiintoinen muistelma ja dokumentti Helsingin ammattirikollisten elämästä.

Tom Sjöberg on kirjan mukaan koko ikänsä välittänyt viinaa, mm. Slussenilla, salakuljettanut pornoa, omistanut seksiravintoloita (Kings Kakadu), välittänyt prostituoituja, järjestänyt nyrkkeilyotteluita (esim. Tony Halme) yms.

Sivuhenkilöinä kirjassa huumekauppias Tupla-K eli Kosti Kustaa Kartiokari, entiseltä sukunimeltään Kakola(!), Volvo-Markkanen, Dodo-Tolonen, Tappari, Snobi, Lusu, Samettijalka-Jack, Ulander, useat jo vainajia. Eräs Tomin ex-vaimoista oli Miss Ruotsin perintöprinsessa, joka kuoli huumeisiin 1977. Tom asui Speden naapurina Lauttasaaressa.

Muistelen, että Helsingin Sanomien pääuutissivu olisi kertonut sekä Tupla-K:n että Volvo-Markkasen jääneen kiinni samana päivänä (15.11.1969) Tanskassa. Tupla-K. liikkui ulkomailla veljensä Kari Kartiokarin passilla.

Useimpien rikollisten elämä tuntuu mattinykäsmäiseltä hyppelyltä: välillä on rikosten jäljiltä paljon rahaa, jota käytetään holtittomasti, koska tilanne voi äkkiä vaihtua, kun taas välillä joudutaan jostakin jutusta lusimaan.

Esim. kun Ugi Kukkamaan teki mieli päästä Savonlinnaan, hän vuokrasi vesitason Malmilta ja lähti kaverinsa sekä konjakkipullojen kanssa lentoon. Ilmassa syttyi riita ja kaverukset löivät pulloilla toisiaan ja lentäjää. Vesitaso teki pakkolaskun. Ugi ehti uida karkuun mutta poliisi pidätti hänen kaverinsa. (Ugi esiintyy legendana myös Raid ja pelkääjät -fiktiossa nimellä Uki Kukkamaa.)

Tunnettu tapakoodi edellyttää, ettei poliisille lauleta kavereiden tekemisistä. Mutta jokainen epäilee kiinni jäädessään, että kukas kavereista lauloi? Ja hautoo kostoa. Ja jokainen on kärkäs pettämään rikostoverinsa rahanjaossa, joten kostonkierre elää aina.

Raaimmissa rikoksissa uhri on juuri tuttu kaveri, joka tapetaan, koska tämä ei pystynyt maksamaan jotakin vanhaa velkaa korkoineen, taikka petti. "Ugi oli mun hyvä kaveri, mutta yritti eri vuosina 3 kertaa murhata mut!" sanoi Sjöberg.

Kirjan suurin yllätys: menestynein Petosmies on kiinteistönvälittäjä Alanen, "JYA", joka välitti kiinteistökaupan tuttavanikin kanssa. Kaipa oli terveellistä, että tuttavani hävisi hyvällä miljoonan erään petollisen myyjän petollisessa kaupassa, ettei häntä ainakaan siepattu veneeseen ja lähdetty kuljettamaan "upotettavaksi 63 metrin syvyyteen Suomenlinnan eteläpuolelle", kuten Johan Ulanderia, joka oli jäänyt JYA:lle velkaa 5 mmk.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti