tiistai 27. heinäkuuta 2010

59. Väitöskirjojen Junnila ja Joensuu

Luin Petri Nummivuoren väitöskirjan "Nuori konservatiivi" - Tuure Junnilan (1910-1999) politiikka vuoteen 1956.

Ihmettelin, riittääkö yksittäisestä ihmisestä väitöskirjan aiheeksi? Onkohan siitä käyty keskustelua? Tuure Jaakko Kalervo Junnila oli kuitenkin lähinnä yksittäinen tikku Kekkosen ja joidenkin silmissä 1950-luvun alusta, kriitikko eikä linjanvetäjä.

Junnila piti taitavat puheensa aina ulkomuistista ilman papereita, mutta eiköhän niiden ytimenä toistunut: "Veroja ja sosiaalimenoja olisi pienennettävä!"

Selailin kirjastossa uutuutta ja kiinnostuin kirjan yllätyksistä ja säröistä. Esim. Tuure Junnilalta jäi armeija kesken. Hän ei 1930-luvun ylioppilaana liittynyt suosittuun AKS:ään, Akateemiseen Karjala-Seuraan - ehkei häntä olisi hyväksyttykään em. syystä. 1930-luvun Junnila oli Saksaa vastustava anglofiili.

Ensimmäinen väitöskirjayritys kariutui kesken 1938. Hän masentui, lamaantui, oli työtön, maalaispoika vailla sosiaalisia suhteita ja palasi kotitilalleen Kiikkaan. Sota työllisti hanttihommissa. Sodan jälkeen alkoi uraputki vallinneessa työvoimapulassa. Tuure löysikin valtavasti energiaa, kansantaloustieteen väitöskirja omaisuusveron perusteista ja laaja tutkimus inflaatiosta syntyivät.

Junnilasta tuli melkein Helsingin yliopiston professori, ellei prof. Bruno Salmiala (IKL:n johtohahmo ja kansanedustaja 1933-45) olisi tarmokkaasti toiminut Junnilan valitsemista vastaan. Pikakirjoitustaitoisesta fil.tri Junnilasta tuli KOP:n johtokunnan sihteeri, Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsen, Kokoomuksen rahastonhoitaja ja 1951-1991 muutamin katkoin Porin läänin kansanedustaja, valtiovarainministeri 1953-54. Presidentti Paasikivi pyysi Junnilaa sihteerikseen, mutta tämä kieltäytyi. Junnila oli 1955 suosituin ehdokas Kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi, mutta Munkkiniemen Yhteiskoulun rehtori Jussi Saukkonen taktikoitiin virkaan.

Tuure oli aikansa varsin tyypillinen suomalainen. Maanviljelijäsukua, Junnilan tila Kiikassa (nykyisin Sastamalaa, äsken Äetsä, Vammalan vieressä) jo 1500-luvulta alkaen. Nestori ja Selma Junnila päättivät, että Tuurelle riittäköön kansakoulu ja viljelkööt kotitilaa, kuten esi-isät. Tuure karkasi vanhemmiltaan salaa Tyrväälle pyrkimään oppikouluun. Sitten vanhemmat taipuivat, että menkööt vielä kolmaskin lapsi kouluun. (Isoveli matematiikan tohtoriksi, isosisko maisteriksi, pikkuveli Martti kävi kansakoulun ja maatalouskoulun, peri kotitilan, mutta kuoli talvisodassa.) Jos oppikoulu olisi ollut Tyrväätä kauempana, siihen ei olisi ollut varaa.

Pari hauskaa anekdoottia: Kun kommunistit 1950-luvulla äänestyttivät budjetin yhteydessä kymmenistä retorisista menonlisäysehdotuksista, kansanedustaja Junnila kiilasi tulitikulla äänestysnappinsa äänestämään aina automaattisesti "EI/NEJ" ja lähti itse Eduskunnan kahvilaan. - Pian sanomalehdistö pauhasi pääkirjoituksissa 'nuoren kansanedustajan' vallatonta käytöstä, vaati määräaikaista erottamista ym, Puhemiehen nuhtelu riitti, kuten kun Junnila sanoi pääministeri Kekkosen puhuvan valheita, vaikka tulisi muotoilla: "Kekkonen käyttää totuutta säästeliäästi".

Matti Kuusi selvitti Uudessa Suomessa ennen presidentinvaaleja 1956, että sukunimi Kekkonen pohjautuu sanoihin "Viinakekko, kaljakekko, piimäkekko ja viinakekkuli"... Kokoomuksen, RKP:n ja edistyspuolueen ehdokas oli 1956 Sakari Tuomioja (lib), Erkki Tuomiojan isä, Hella Wuolijoen vävy.

1990-luvun Junnilasta muistan itse, kun hän jo 80-vuotiaana jälleen kerran piti eduskunnassa puheen, taidokkaasti ulkomuistista, ilman papereita. Sitten tyylikäs, hoikka ja hyväkuntoinen vanha valtiopäivämies asteli arvokkaasti puhujanpöntöstä takaisin istumapaikalleen. - Paitsi että istuikin vahingossa toisen paikalle!

***

Luin myös Voitto Ruohosen väitöskirjan "Paha meidän kanssamme. Matti Yrjänä Joensuun romaanien yhteiskuntakuvasta" (560 sivua) Otava 2005. Mielenkiintoista yhteenvetoa, erittelyä ja vertailua 10 Harjunpää-romaanin kesken ja vertailua muihin, kuten Hannu Vuorioon (Nyman, Friman, Sjöman) sekä Ruotsin Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön Beck-sarjaan, ym. Kurt Wallandereihin. Lisäksi Helsinki-miljöön erittelyä.

"Rikollisuuden yhteiskunnallisesti hyödylliset vaikutukset:
1) Yhdistää yhteiskunnan jäseniä, luo yhteistä tunnevoimaa.
2) Vahvistaa normien rajat.
3) Antaa esikuvan uudistuspyrkimyksille.
4) Yleisen aggressiivisuuden kanavoiminen.
5) Järjestelmän toiminnan joustavuuden turvaaminen.
6) Uudet innovaatiot, keksinnöt."

(Anttila-Törnudd 1970, Allardt-Littunen 1975, Kyntäjä 2005)"

Matti Yrjänä Joensuun koko tuotannon olen lukenut ja luen, jos jatkuu, ja mieluiten muilla kielillä: Stone Murders'in luin englanniksi (suom. Poliisin poika) ja 2 muuta ruotsiksi Ralf Fribergin kääntäminä, ja juuri noiden kautta löysin mieltymykseni. Jonkin voisi kokeilla lukea uudestaan saksaksi tai harjoitellen ranskaa.

***

Tulin lukeneeksi Jorma Palon viimeisen kirjan "Nils Gustafsson ja Bodomin varjo". Palohan kirjoitti aiheesta 3 kirjaa, joista 2 aiemmassa hän perusteli teoriaansa Hans Assmannista, "verikätisestä miehestä", joka ilmaantui Palon sairaalaan Bodom-aamuna.

Kirjan "Nisse" on kirveelläveistetyn karhea kaurismäkimäinen perus-duunari, lievästi luki-häiriöinen, tavallinen suomenruotsalainen työmies, hyvä isä, isoisä ja aviopuoliso. Ruotsinkielinen vaimo vuodesta 1961. Nisse näyttää päiväkodin kiitoskirjettä bussikuskille, joka poikkesi linjaltaan viedäkseen lapsiryhmän perille asti Vantaan Akvaariolinnaan. reilu setä. "Uutta tietoa" oli, että Nisse on joka ikinen vuosi helluntaina (sekä joulun alla) käynyt murhattujen toveriensa Irmelin, Sepon ja Tuulikin yhteishaudalla viemässä kukkia. Liikuttavaa.

Nissestä syntyy niin arkipäiväinen kuva, että olisi kovin vaikeaa uskoa, että hän olisi kyennyt olemaan niinkin ovela, että olisi lavastanut murhapaikkaa ja sitten näytellyt intensiivisesti tuntikausia ja päiväkausia ja viikkokausia uhria. Hänen vilpittömyyteensä tekee mieli uskoa: että hän ei muista tapahtumista mitään.

"Murhatuomioon tarvitaan: 1) murha-ase 2) motiivi 3) tekijän sopiva luonneprofiili 4) tunnustus".

Vaikka epäilty olisikin tehnyt yhden täydellisen rikoksen, hän ei ole syyllistynyt uusimiseen, eikä ole ollut vahingoksi yhteiskunnalle vapaalla jalalla.

Oikeudenkäyntikuvaus oli osin hauskaa luettavaa. Oliko Nisse juoksennellut sukkasillaan kenkiä piilottelemassa matkojen päässä, kun sukissa ei näkynyt siitä jälkiä. "Jospa vaihtoi varasukat?" epäili syyttäjä. Silloin yleisö nauroi!: "Vuonna 1960 suomalainen vaihtoi sukkansa tasan kerran viikossa saunassa, eikä 18-v. prätkäkundi varannut vaihtosukkia yhden yön metsäretkelle."

Nisse vähän huolestui, kun hänen puolustusasianajajansa olikin syntynyt tapahtumaa myöhemmin 1960-luvulla eikä ollut koskaan kuullutkaan koko Bodomista!?

Asuttuani Espoossa vuodesta 1968, viimeistään siitä vuodesta asti on Bodomin tapaus ollut minulle tuttu, sillä Espoossa se oli kuuluisaa paikallishistoriaa - kymmenvuotiaiden koululaisten puheenaiheita. Kuten Isojoella on Kyllikki Saari, Heinävedellä Tulilahden leirintäalueen murhat.

(Arkistosta vuodelta 2006)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti