tiistai 27. heinäkuuta 2010

55. Kulttuurikristityn sinapinsiemen

Richard Dawkins: Jumalharha - The God Delusion (2006) on Huikean Hyvä Kirja. Sen on vuonna 2007 suomentanut Kimmo Pietiläinen. Spektri on skeptri ja muitakin kirjoitusvirheitä 'Terra Cognitan' kiireisissä kirjoissa vilisee, mutta pääasiana on tehokkaan runsas tiedekirjojen suomentaminen.

Olen lukenut Richard Dawkinsia ennenkin: "Sokea kelloseppä", ystäväänsä Christopher Hitchensia: 'Jumala Ei ole suuri', kristillistä kriitikkoaan Alister McGrathia: "Ateismin lyhyt historia" ja "Dawkinsin jumala" sekä vielä toista kristillistä kriitikkoaan David Robertsonia: "Kirjeitä tohtori Dawkinsille". Ainakin nämä. Kritiikit eivät olleet lainkaan vakuuttavia vaan jäivät heikoiksi vänkäyksiksi. Parhammillaan ainoastaan joku amerikkalainen 'vapaa-ajattelijoiden' johtajatar osoitettiin turmeltuneeksi rikolliseksi.

Jumalharha oli vetävimmin kirjoitettu. Oli pakko lukea yhdeltä istumalta sata ensimmäistä sivua! Alkoi kiskoa kuin höyryjuna. Sitten jo vähän herpaannuin.

USA on ehkä maailman uskonnollisin maa. 95 % amerikkalaisista väittää uskovansa, että kuoleman jälkeen astutaan taivaaseen jne. Amerikassa mikään TV-yhtiö ei suostu näyttämään Dawkinsin dokumenttifilmiä, koska jenkki-yleisö kaiketi raivostuisi kuin muslimit Teheranin torilla!

Brittiläisessä lautapelissä 'Cluedo' on epäiltynä hahmona monien maiden erikielisissä versioissa "Pastori Vihreä", mutta USA:ssa hän on vain "Mr. Green", etteivät TV-papit pillastuisi, nämä jotka saarnaavat TV:ssä: "Rukoilkaamme & Lähettäkää Paljon Rahaa Mulle Tänne Heti!"

Ambrose Bierce määritteli Devil's Dictionaryssaan loistavasti: "Rukous on toive että Jumala kumoaisi maailmankaikkeutta koskevat luonnonlait jonkun yksittäisen hepun hyväksi, kun tämä on juuri myöntänyt olevansa viheliäinen roisto." Noin ulkomuististani.

Tarkistan kirjasta: "Rukoilla = Sen pyytämistä, että maailmankaikkeuden lait mitätöidään yhden anojan hyväksi, vaikka tämä on tunnustanut kelvottomuutensa!" Ambrose Bierce. (s. 76 Dawkins)

Itse taidan olla kulttuurikristitty. Voltairen ajatuksen mukaan: Jos Jumalaa ei ole, hänet täytyisi keksiä. Ihminen luo Jumalan omaksi kuvakseen. Fiksuilla on fiksu jumala ja mänteillä on mäntti jumala. Kristityillä on esikuvanaan jumalallisen hyvä Jeesus.

Suomalainen nyrkkeilijä kääntyi muslimiksi, koska heidän jumalansa osoittaa VOIMAA vaatimalla ihmiset ryömimään maassa 5 kertaa päivässä! No sepä kuvasi hyvin nyrkkeilijän kuten ehkäpä arabipaimentolaistenkin ajatusmaailmaa!

Dawkins vertaa Jumalaa lapsilla esiintyviin "mielikuvitusystäviin". Hyvä vertaus! Aikuisillakin voi olla sellainen! Joskus sellaista saattaa kaivata, jollei usein. Muutamat ihmiset enemmän. Yksinäisen ainoa ystävä ja juttukaveri voi olla mielikuvituksen Jeesus. "Mitä Jeesus tekisi?" on joillakuilla tapana pohtia neuvokseen ongelmatilanteissa. Kosminen yksinäisyys kylmäisi joskus ilman kuvitelman hattaraa?

Jos maalaiskunnissa ei olisi pystyssä vanhoja puukirkkoja ja keskiaikaisia harmaakivikirkkoja, mitä arvokasta niissä olisi? Lainajyvästö kotiseutumuseona?

Pidän tyhjistä kirkoista, katselen niitä mielelläni, istunkin hetken, jos ehdin. Kirkkorakennus henkii historiaa, neutraalisti, ei hyvää tai pahaa, vaan elämän kulkua. Kirkot palavat tulessa tai sortuvat maanjäristyksissä.

En harrasta enkä arvosta rituaaleja, mutta pari sellaista voi olla mielekkäitä (kolmantena ja kyseenalaisimpana kirkkohäät). Lapsen kaste on ensimmäinen virallinen arvostuksenosoitus uudelle ihmisen taimelle! Hänet nimetään julkisesti ihmisyhteisön jäseneksi. Nolottaa hieman nykyaikana yleisten pakanalasten puolesta.

Kuollut siunataan arvokkaasti, historiallisen tavan mukaan, eikä vain tuhkata ja kuopata. Oli surkeaa katsoa Porkkalassa rauhan aikana varuskunnassaan runsaasti kuolleiden neuvostosotilaiden tylyjä punatähtiä hautakivessä, vaikka makuasiahan se toki. Joku "vapaa-ajattelijoiden" puhujako lausuisi muutaman sanan kuolleen toverin muistoksi?

Rippikouluikäisenä ostin tasku-Kalevalan protestiksi taskuraamatuille. Jumala-käsite voisi olla yhtä hyvin muinaissuomalaisten Ukko kuin muinaisten juutalaisten Jahve. Kristityille tärkeintä on lähinnä Jeesus, ehkäpä täydennettynä Pyhän Franciscuksen, Tolstoin, Dostojevskin, Gandhin ja Martin Luther Kingin kaltaisten näkijöiden ajatuksilla. Mikseipä myös Buddhan, Kungfutsen, Laotsen ja intiaanipäällikkö Seattlen valituilla ajatuksilla.

Kalevala tai raamattu eivät ole välttämättä yhtä viihdyttäviä kuin "Vapaa-ajattelijoiden" tilalle jakamat pornolehdet, mutta kulttuurisesti arvokkaita, pitkäikäisiä historiallisia fiktioita.

Päätin äsken kokeeksi lukea sattumanvaraisen osion raamatusta. Sormi osui profeetta Hesekieliin. Luin kymmenkunta sivua ja totean pikatuomiona, että vanha testamentti sietäisi poistaa kokonaan raamatusta. Sen voisi korvata myöhemmillä filosofeilla.

Dawkins jakaa uskovaisuuden, agnostisuuden ja ateismin asteikolla seitsemään luokkaan:

1) Uskoo 100 % Jumalan olemassaoloon. Mikään todiste ei voi horjuttaa.
2) uskoo esim. 85 %
3) uskoo yli 50 %
4) täydellisen puolueeton agnostikko: 50-50,
5) epäilee yli 50 %
6) epäilee esim. 85 %
7) sataprosenttinen ateisti.

Itsensä Dawkins laskee välille 6-7, mikä sopisi varmasti monelle, minullekin. Luonnontiede ei tarvitse Jumalaa, mutta ihmisellä voi olla tarvetta ajatella prosentinkin todennäköisyyttä, vastaavasti kuten jotkut lottoavat toivoen, ei prosentin, vaan vain 1/15'000'000 todennäköisyydellä (0,00000006 %) päävoittoa? Tai enpä ole ikinä lotonnut enkä veikannut.

Väite että "Jumalaa ei ole" on tieteellisesti todistamaton, mutta väitettä "Jumalaa ei todennäköisesti ole" voidaan perustella tieteellisesti.

Mainiosti Dawkins huomauttaa, miten kristinuskonto on monijumalaistunut, vaikka hokeekin "yksijumalaisuutta". Katolisilla varsinkin Neitsyt Maria on neljäntenä, jopa tärkeimpänä, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ohessa. Lisäksi tulevat tuhannet pyhimykset, joita Karol Wojtyla - paavi Johannes Paavali II - nimitti lisää enemmän kuin kukaan koskaan. Yksi vai lauma jumalia, mikä siinä tärkeää?

Kaunis kristinuskon ajatus on: "Jos sinulla olisi uskoa sinapinsiemenen verran..." Sellainenpa on hyvä uskon määrä, eikä eniten vouhottaminen. George Bush Senior kehui, että hän hokee Jumalan nimeä puheissaan kaksi kertaa useammin kuin vastaehdokkaansa Michael Dukakis, joten hän on parempi kristitty! No päinvastoin! Mielestäni 98-99 %:n ateisti voisi pitää itseään kelpo kristittynä.

Kristinusko on ihmisen toive hyvyydestä ja ylevyydestä, vastoin todennäköisyyksiä. Kristinuskon ydin on paradokseissa. Kristinusko ei ole luonnontieteiden maailmasta vaan kristinusko on näennäisesti järjetön väite. Pyhä Paradoksi!

Jeesus esitti n. 150 paradoksia. Vaivauduin eräänä pääsiäisenä laskemaan ne, minkä johdosta jouduin lukemaan kaikki evankeliumit. Näennäisesti "järjettömät" kehotukset kiehtovat: Älä kosta pahaa pahalla vaan vastaa pahaan hyvällä! Se on ihmiselle usein saavuttamaton tavoite, mutta sitä kauniimpi! Joskus siitä näkee esimerkkejä. Sinapinsiemenen verran.

Dawkinsin kirjan voisi palkita vuoden kristillisenä kirjana. Seurakuntavaalien alla ehdokkaiden sopisi kertoa monenko prosentin kulttuurikristittyjä he ovat, jolloin äänestäjät pystyisivät tekemään päätelmiään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti