lauantai 17. huhtikuuta 2010

46. Krapu ja Sivullinen

Albert Camus'n 'Sivullinen', (L'etranger), toisen maailmansodan vaikutuksesta syntynyt kuuluisa eksistentialistinen romaani teki suuren vaikutuksen, kun sen viimein luin. Olin kuullut ensin futurologi Mika Mannermaan ylistyksen: hänelle Sivullinen oli kai nuoruutensa unohtumattomin merkkiteos.

Camus'n kirja on suorastaan hirtehisen hauska, kun päähenkilöstä on 'Yhdentekevää!' kasvavasti yhä isommat ja isommat asiat: muuttaako Pariisiin, kauniin naisen kosinta, saako kuolemantuomion, armahdetaanko, teloitetaanko...

***

Luin Henry Millerin Kravun kääntöpiirin. Selvästi paras lukemani Miller! 'Marussin kolossi' oli vain kohtalainen, siisti Kreikka-kuvaus. 'Ilmastoitu painajainen' epä-matkakirja USA:sta, enkä innostunut. 'Hiljaiseloa Clichyssä' luin jo nuorena, helpointa Milleriä, muttei silloin minun mieleeni.

Miksi nyt Krapu? Kiinnostuin aluksi jälkisanojen ylistyksestä: "Miller on aikamme paras kirjailija!" "Toivon näkeväni ajan, kun hotellihuoneista poistetaan Gideonien raamatut ja tilalle vaihdetaan Millerin kootut!" Uteliaisuus heräsi...

Krapuhan kiellettiin Suomessa 1962 pornografisena. O tempora o mores. Etsin Kari Suomalaisen pilapiirroksen tapauksesta 27.5.1962, jossa pultsari on juuri pidätetty housut kintuissa tekemästä tarpeitaan julkisella paikalla, mutta hän esittääkin poliisille taiteen ja kirjallisuuden asiantuntijoiden kirjallisen lausunnon, että "asiaa olisi tarkasteltava osana taiteellisesta kokonaisuudesta..." :-)

No, JUURI siten! haluan luettuani yhtyä lausuntoon! Millerin teksti on kokonaisuus: Yht'aikaa tinkimättömän realistista ja kuohuvan poeettista! Miller saarnaa, shokeeraa (ei enää nykyään), vyöryttää ja julistaa, vaikuttavasti. "Millerin tuotanto on aiheuttanut oikeudenkäyntejä kaikkialla maailmassa". Hän kuvaa elämää suurempia irtolaisia 1920-luvun Pariisissa. Anarkiaa ja Elämää. En ole tainnut oppia kirjasta vielä mitään, mutta olen vaikuttunut kirjan ilmentämästä runollisesta elämänjanosta ja elämänkiihkosta.

En ehkä lue tällaisen kirjan sivua tarpeeksi hitaan huolellisesti, sillä jos luen saman sivun uudelleen, näenkin lisää asioita, huomaan eri sanoja ja lauseita. Sivut ovat niin täynnä erilaisia sanoja, niin täynnä runoutta ja kuohuntaa, että puoletkin riittää vakuuttamaan...

Sukulaisteoksia: Volter Kilven 'Alastalon salissa' on Milleriä helpompi, James Joycen 'Odysseus' vaikeampi. Pidän noista, mutta myös aivan erilaisista tyyleistä.

***

Luin Eeva Liisa Erosen 'eroottisen romaanin' "Astarten palvelus", jossa kuvattiin upealla tavalla naisen rakkauden tuntemuksia, turvallisuuden tunteena ja hyvän olon leviämisenä, vatsasta alkaen muualle ruumiiseen, toisen läheisyydessä ja magneettisuutena toisen lähellä, ettei haluaisi millään vetäytyä eroon toisesta.

***

Kirjoilla on tiensä. Ajaessani 1988 Eurolines-bussilla Lontoosta Tukholmaan australialainen matkustaja Mr Langhorn osti Groningenin aseman divarista taskukirjan Richard Yates: Revolutionary Road (1961), mutta se oli hänestä kai tylsä, koska jätti bussiin Göteborgissa vaihtaessaan Oslon-junaan. Otin romaanin mukaani, luin, pidin sen kuohuvasta parisuhdetarinasta. Mietin, olisiko suorastaan kääntämisen arvoinen löytö, pitäisikö itse suomentaa? Kirja on yhä hyllyssäni.

Parikymmentä vuotta myöhemmin kirjasta tehtiin menestyselokuva ja Markku Päkkilä suomensi alkuteoksen vuonna 2009. Arvostelu ylisti: Kirjailijalle kuuluisi Nobelin kirjallisuuspalkinto, jollei hän olisi jo ehtinyt kuolla. Valitettavasti Revolutionary Road oli Yatesin esikoinen, eikä hän yltänyt toiste parempaan tai yhtä hyvään.

(Arkistostani vuodelta 2005)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti