tiistai 12. toukokuuta 2009

5. Enid Blytonin koodi

Tammen lastenkirjasarjana Anthony Buckeridgen (1912-2004) Jenningsin rinnalta tulee helposti mieleen Enid Blytonin (1896-1968) hauska SALAISUUS-sarja, Suomessa 1960-luvulla punaselkäisine, ohuine kirjoineen.

Tai Blytonin kuuluisin kirjasarja VIISIKKO, joka retkeili ympäri Britanniaa. Ensimmäiset VIISIKOT olivat: 1) Aarresaarella 1942, 2) 1943, 3) Karkuteillä 1944, 4) Salakuljettajat 1945, ja viimeinen 21) Yhdessä taas 1963.

Blyton ei kirjoittanut yhtä Viisikkoa viidessä päivässä, vaan neljässä ja puolessa päivässä... jotta jäi pitempi viikonloppuvapaa.

Televisiossa oli keväällä 2008 Anna Laineen sarja lastenkirjojen klassikoista, Tarzan, Nalle Puh, Pikku prinssi... sekä Erkki Tuomioja ja taiteilija Kaarina Kaikkonen keskustelemassa Enid Blytonin Viisikoista...

Tuomioja ei ole koskaan hyvä keskustelemaan henkilökohtaisista asioistaan. Hyvin kuva. "Luin ne lapsena Lontoon suurlähetystössä oppiakseni brittiläistä kulttuuria ja englantia". Kaikkonen taas ei ollut ajatellut kirjojen brittiläisyyttä, vaan oli sijoittanut ne vain menneisyyteen elämänmuotoineen.

Minulle Viisikot kertoivat nimenomaan Englannista, nummista, Cornwallin rannikosta!

Päättelin lapsena, että Pauli on englanniksi Paul, ja tyttömuoto Paula molemmissa kielissä suomi & englanti. Oikeasti Pauli oli alkukielellä George/Georgina, liian nimi vaikea suomeksi. Tammen johtaja Jarl Hellemann (kirjailija Eeva Joenpellon ex-mies) kertoi muistelmissaan lapsuuden kesästään erään poikatyttö Paulan tuttavuudessa, jonka nimen hän keksi sitten aikuisena ikuistaa Viisikoihin. Leo on alkuteoksessa Julian, sekin liian outo suomeksi, Julia tulisi siitä mieleen. Dick sai silti olla Dick ja Anne oli Anne.

***

Blytonin SEIKKAILUJEN-sarja oli muita mehukkaampi pitempine, yli 250-sivuisine tarinoineen, mukana puhuva papukaija Kiki... 'Seikkailuissa' mentiin ulkomaillekin, mm. Kreikkaan. Sarjassa ilmestyi:

1) Seikkailujen Saari 1944,
2) Seikkailujen Linna 1946,
3) Seikkailujen Laakso 1947,
4) Seikkailujen Meri 1948,
5) Seikkailujen Vuori 1949,
6) Seikkailujen Laiva 1950,
7) Seikkailujen Sirkus 1952,
8) Seikkailujen Joki 1955.

***

Pidin ehdottomasti eniten Salaisuus-sarjasta. Sen '5 etsivää ja vainukoira' pysyivät tiukasti omassa kylässään Peterwoodissa, tai lähistöllä. Oikeana tapahtumapaikkana lienee ollut Marlow, Buckinghamshire.

SALAISUUS-sarjaa ilmestyi 15 osaa, kirja vuodessa, Englannissa vuosina 1943...1954, sitten 1956 ja 1957, ja vielä 1961.

Päähenkilö Pulla (alkuteoksessa Fatty: Fredrik Algernon Trotteville) oli mainio naamiointi- ja jäljitystaitoineen. Dekkari-juonessa lukija saa tyydytyksen, kun arvoitus ratkeaa ja kaikki epäselvät asiat järjestetään.

Blytonin erityistä taitavuutta olivat seuraavat keksinnöt ja tarinanpiirteet:

Lapset kilpailevat koko ajan hieman tympeän kyläpoliisi Goonin kanssa, lempinimeltään ja motoltaan: "Tiehenne siitä!" Goon ei pidä lapsista. Hänen sisarenpoikansa Ernie on myös mukava lisähahmo tasapainoillessaan enon ja lapsijoukon välissä.

Konstaapeli Goonin asenne lapsiin on aina ylenkatsovan halveksuva, ei paha, mutta tyly: "Mitä te täällä maleksitte? Täällä ei ole mitään nähtävää lapsille! Ja miksi teitä on siinä vain neljä, missäs se yksi paksu poika on... se Trottevillen lihava poika?"

Selvitystyössään lapset ovat aina hauskasti ASKELEN edellä Goonia: esim. lapset saivat selville, että saalista EI ole pudotettu mereen, kuten ensin arvelivat. Pian nähdään Goon soutelemassa laiturin päässä naarailemassa todennäköistä kätköpaikkaa... Hauskaa!

TAI lapset käyvät kyselemässä mahdollisilta silminnäkijöiltä niin paljon, että nämä väsyvät, kunnes Goon saapuu hetkeä myöhemmin kysymään samoja asioita. Ihmiset harmistuvat, kun kysellään samaa, ja Goon joutuu vihaisena vetoamaan virkavaltaansa kuulustella.... Lasten vanhemmatkin ihmettelevät, mitä se konstaapeli Goon nyt taas hölmöilee...

Goon ei ole täysi tomppeli. Vain sopivasti lapsia hitaammin hänen aivojensa isoratas rutisee ja HÄNKIN on tulossa samoihin päätelmiin pian lasten perässä. Syntyy mainio KILPAILU, jonka lapset voittavat aina, aina!

Lopussa ylipoliisitarkastaja Jenks kiittelee ja palkitsee lapsia, sekä nuhtelee nurisevaa Goonia ja patistelee tätä vähempiin virheisiin vastedes.

Tuossapa Blytonin koodi... Keinot, joilla hän houkutteli lapsilukijoita.

TV-ohjelmassa yritettiin kerran selvittää Agatha Christien koodia: Helppo kieli, ei vaikeita sanoja, epäiltyjä on liian monta ettei lukija voi millään muistaa kaikkia lankoja, syyllinen on aina kaikkein epätodennäköisin...

Blytonin koodi ei ehkä onnistuisi aikuisten kirjoihin, tai kenet aikuinen haluaisi todella voittaa (satu kilpikonnasta ja jäniksestä), mitkä viranomaiset, tiedustelupalvelun? tulli- ym. tarkastajat?... Jotakin on yritetty, kilpailua yksityisetsivä vs. poliisilaitos, mutta yhtä mehukasta vastakkainasettelua ei voine syntyä kuin lapset vs. aikuinen. Kuten Barksilla Tupu Hupu Lupu vastaan Aku.

Miksi lie kirjoja ei ole tehtailtu lisää Blytonin (1896-1968) jälkeen? Eiköhän 'Neiti Etsiviäkin' ole lähes sata kirjaa, Viisikkoja vain 21 ja Salaisuuksia 15, Seikkailuja 8.

Miten olisi kirjoituskilpailu miljoonille aikuisille kynäilijöille Salaisuus-sarjakirjasta, jossa Goon vihdoin kerrankin päihittäisi ne nenäkkäät pikkukakarat...

(c) 5555 luettua kirjaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti